Thread by @KatjaMerituuli

Seuraa vuodatus MONOPOLISTA.

Se on kai jonkinlainen #Outotarina

https://twitter.com/akknasoP/status/1342512114355892226

Tyttäreni 8v. käy teit äidin astumaa, kun hän kiinnitti huomioni Monopolipelin erikoiseen historiaan. Avautui tarina, joka ei ainakaan minulle ollut aiemmin tuttu.

Olen sijoittanut mielessäni Monopolin alun jonnekin 30-luvun Amerikkaan, enkä ole ollut täysin väärässä. Silloin peli tuli tunnetuksi. Mutta se on vanhempi.

Vuonna 1932 työtön kaupparatsu nimeltään Charles Darrow istuu vaimoineen iltaa ystävänsä Charles Toddin, ja tämän vaimon kanssa.

Toddit opettivat Darroweille lautapeliä, josta olivat innostuneet. Siinä liikuttiin ympäri pelilautaa ja ostettiin ja myytiin kiinteistöjä. Ilta kului rattoisasti.

Mutta Darrow oli enemmän kuin viihdytetty. Hän alkoi nähdä potentiaalia. Hän pyysi Toddia kopiomaan pelilaudan ja kirjoittamaan säännöt ylös.

Todd oli vähän hämillään. Hän ei koskaan aikaisemmin ollut kirjoittanut sääntöjä ylös. Hän oli vain oppinut ne siltä, joka oli esitellyt pelin hänelle.

Loppu on lautapelien historiaa: Darrow alkoi tehdä kopiota pelistä ja kaupitella sitä. Peli saavutti hänen myymänään suosiota, ja lopulta Darrow myi valmistusoikeuden Parker Brothersille. Monopoly teki Darrowista miljönäärin.

Mutta Darrow oli rikastunut myymällä jotain, mikä ei ollut hänen. – Asia, jota Parker Brothers sen paremmin kuin Darrow itsekään ei koskaan pahemmin mainostanut.

Ensimmäisen version Monopolipelistä oli tehnyt Elizabeth Magie – niminen nainen. Lizzie oli taiteilija, kirjoittaja, feministi, yhteiskunnallinen ajattelija ja keksijä.

Magie syntyi 1866. Hän halusi elää itsenäistä, aviomiehen ansioista riippumatonta elämää, ja ymmärsi varhain, kuinka pieni arvo laskettiin naisten työpanokselle.

Provosoidakseen keskustelua Magie laittoi lehdeen ilmoituksen, jossa kertoi olevansa ”Nuori nainen, amerikkalainen orja” joka tarjoutui työhön ”eniten tarjoavalle”. Tällä ilmoituksellaan hän halusi kiinnittää huomion naisten pieneen palkkaan ja huonoon asemaan yhteiskunnassa.

” Me emme ole tuotannon koneita” hän kirjoitti “ Tytöilläkin on ajatuksensa, intohimonsa, toiveensa ja tavoitteensa.”

Vuosisadanvaihteen maailma näyttäytyi hänen silmissään synkkänä ja epätasa-arvoisena: Teollistuvan Amerikan yhteiskunnallisessa tilanteessa zeitgeistille tyypilliset vasemmistolaiset ajatukset puhuttelivat häntä.

Hänestä näytti selvältä, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. – Ja että rikkaat rikastuovat köyhien raadannasta.

Töiden jälkeen Magie palasi asunnolleen piirtämään ja suunnittelemaan. Hän halusi luoda lautapelin. Lautapelit olivat suosittuja, ja Lizzie ajatteli, että pikemminkin kuin että hän kirjoittaisi pamfletteja – jota sitäkin hän oli tehnyt – hän tavoittaisi ihmiset paremmin pelillä.

Olihan aina parempi näyttää ihmisille, miten talous toimi kuin yrittää selittää sitä pitkäpiimäisillä kirjoituksilla, joita sitä paitsi lukivat vain samanmieliset.

Vuonna 1904 Lizzie Magie haki ja sai patentin pelilleen. Sen nimi oli ”The Landlord’s Game” . Sen pelilauta koostui neljästä yhtä pitkästä sivusta, joiden kulmissa oli ”Lähtö” -ruutu, ”Yleinen puisto”-ruutu, ”Mene vankilaan” -ruutu, sekä ”Vankila”.

Pelaajien tehtävä oli ostaa omaisuutta, kiinteistöjä ja rautateitä ja maksaa vuokria toisille pelaajille. Erikoisuutena oli, että Magien pelissä oli kahdet säännöt: “Monopolistille” ja “Anti.monopolistille”.

Anti-monopolistit keräsivät jokaisesta toiselle pelaajalle maksettavasta vuokrasta veron, ja kerätyt verorahat jaettiin pelaajien kesken yhteisellä neuvottelulla siitä, mikä on oikein.

Pelin tarkoitus oli osoittaa pelaajille, että kukaan ei voi suunnattomasti rikastua tekemättä sitä enemmän tai vähemmän muiden kustannuksella.

Pelin tarkoitus oli että kaikki voittavat, siten, että se, jolla alussa oli vähiten rahaa on vähintään tuplannut omaisuutensa ilman, että muut ovat menettäneet isommasta lähtöomaisuudestaan.

Monopolisti- säännöillä pelatessa taas pyrittiin haalimaan omaisuutta, keräämään vuokria ja pyrkimään rikkaimmaksi niin että muut hävisivät.

Lizziestä tämän pelin kautta kuka tahansa voisi ymmärtää, että ihmiset, joilla oli vähän kärsivät, koska joillakin oli niin paljon, etteivät he tienneet mitä tehdä omaisuudellaan.

Peli saavutti suuren suosion erityisesti yliopisto-opiskelijain ja vasemmisto-intellektuellien parissa, ja jostain syystä erityisesti Atlantic Cityn kveekariyhteisössä, jonka jäsen oli Charles Darrow, mies joka myöhemmin myi pelin omanaan Parker Brothers- yhtiölle.

Kun totuus pelin oikeasta keksijästä tuli ilmi, Parker Brothers osti pelin patentin Magieltä,

mutta peli, jonka he päätyivät työntämään markkinoille ei ollut Magien monimutkainen yhteiskunnallinen peli, vaan yksikertainen versio, jossa vain yksi voittaa, ja se joka voittaa on se, joka kerää suurimman henkilökohtaisen omaisuuden ajaen vastustajansa konkurssiin.

Jos nykyistä Monopolia haluaisi pelata edes hiukan kuten Magie halusi, pitäisi jokaisen, joka verottaa kanssapelaajalta vuokraa tontilleen osumisesta maksaa veroa saamastaan voitosta yhteiseen kassaan.

Kuinka suuri sen veron pitäisi olla, ja kuinka siitä saadut varat jaettaisiin pelaajien kesken? –Se on juuri se keskustelu, jonka Magie halusi pelinsä ääressä synnyttää.

Lähde: Kate Raworth: Monopoly was invented to demonstrate the evils of capitalism /AEON Oxford/Cambridge