Thread by @161Dimi

🚨HEGEMONINEN MASKULIINISUUS🚨

..mitä se on ja miksi jokaisen miehen kannattaisi tutustua hegemonisen maskuliinisuuden teoriaan?

Seuraa pitkähkö ketju jossa koitan vääntää rautalangasta #NotAllMen -porukalle, miksi positio on ongelmallinen.

Ja koitan tehdä sen rakentavasti.

Hegemoninen maskuliinisuus on sosiologi Raewyn Connellin kehittämä teoria.

Idea on, että miehistä ja maskuliinisuuksista ei tosiaan voida puhua yhtenä muuttumattomana joukkona, koska miehet eri aikoina ja eri paikoissa toimivat eri tavoin.

Sen sijaan että puhuttaisiin miehistä yhtenä ryhmänä, asiaa voidaan käsitteellistää puhumalla hegemonisesta maskuliinisuudesta.

Se tarkoittaa kussakin kulttuurisessa piirissä arvostetuinta tapaa olla mies, ja sitä harjoittavilla miehillä on ylivalta naisiin ja muihin miehiin.

Hegemonisen maskuliinisuuden käsite ei ole niinkään kuvaus siitä mitä miehet ovat, vaan kuvaus niistä normeista ja ideaaleista, joiden täyttämistä miehiltä vaaditaan ja joihin miesten kuuluisi pyrkiä.

Nämä normit ovat erilaisia eri aikoina ja eri paikoissa.

Hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita voivat olla esim. väkivaltaisuus, voimakkuus, valkoisuus, kyky puolustaa itseään ja perhettään, tunteettomuus, häikäilemättömyys, heteroseksuaalisuus, varakkuus tai seksuaalinen kyvykkyys muutamia mainitakseni.

Hegemoninen maskuliinisuus on kuitenkin jatkuvan muutoksen alla, ja toisessa yhteydessä näitä ihanteita voivat taasen olla älykkyys, tyylikkyys, sivistys, rationaalisuus, loogisuus, sivistyneisyys tai urheilullisuus.

Voidaan kuitenkin sanoa, että vaikka nykyään tunnekylmyyttä tai sotilaallista suorituskykyä ei enää pidettäisi "miehen mittana", niin sen on korvannut uudenlainen kovuus. Kova stressinsietokyky, matemaattisuus, valmius yli-inhimillisiin suorituksiin, kova fyysinen kunto jne.

Huomatkaa, että kyse on maskuliinisista ihanteista. Maskuliinisuus viittaa käyttäytymiseen ja ominaisuuksiin, jotka liitetään kulttuuriesti miehiin ja miehuuteen, mutta joita voivat omaksua myös naiset, vaikka se on heille monessa suhteessa vaikeampaa.

Hegemonista maskuliinisuutta kannattaa kuitenkin tavoitella, sillä täyttämällä hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita paitsi saavuttaa etuja myös välttää ongelmia.

Hegemoniselle maskuliinisuudelle vieraat tavat olla mies saavat puolestaan osakseen vieroksuntaa ja syrjintää.

Suurin osa miehistä ei tietenkään täytä hegemonisen maskuliinisuuden usein mielettömiä vaatimuksia. Silti näiden ihanteiden hännystely, jäljittely ja myötäily on kannattavaa - ja tämä on keskeinen tekijä siinä, miten pojista sosialisoituu miehiä.

Hegemonisesta maskuliinisuudesta poikkeavat tavat olla mies saavat osakseen syrjintää. Etenkin homoseksuaalisuus ja feminiinisyys, eli tavat sellaiset käyttäytymiset ja ominaisuudet, jotka liitetään naisiin.

Pojat oppivat hyvin nopeasti minkälaisista asioista koituu ongelmia ja kiusaamista. Näitä ovat esimerkiksi meikkaaminen, herkkyys, itkeminen, liika kiinnostus ulkonäköön, homoseksuaalisuus, homssuisuus jne.

Sen sijaan hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita toteuttamalla saa usein olla rauhassa kiusaamiselta ja nostaa mahdollisuuksiaan nousta suosituksi pojaksi, jota ihailevat paitsi tytöt myös muut pojat.

Tämä on myös yksi keskeinen syy transmisiaan - transsukupuolinen nainen on hegemonisen maskuliinisuuden antiteesi ja osittain siksi äärimmäisen kiusaamisen, vihan ja väkivallan legitiimi kohde.

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että hegemonisen maskuliinisuuden näkemykset homoseksuaalisuuden naismaisuudesta yms. eivät tietenkään välttämättä vastaa millään tavalla sitä, mitä lgtbiq-kulttuuri todellisuudessa on.

Esim. homoseksuaalisuus on silti voimakas negaatio, jonka kautta hegemonista maskuliinisuutta määritellään. Poikien pukukopissa tapahtuvan homottelun tarkoitus on todistaa muille pojille, ettei ainakaan itse ole homo.

Kovimmat pojat voivat parodisoida homoja, koska he voivat olla niin varmoja maskuliinisuudestaan, että kukaan ei koskaan luulisi heitä homoksi, vaikka he esittäisivät olevansa homoja. Eli myös tämän parodian tarkoitus on todistaa heteroseksuaalisuutta toisille pojille.

Hegemonista maskuliinisuutta kannatetaan myös yhteiskunnassa sellaisilla alueilla, joissa ollaan hyvin alisteisessa asemassa. Tässä on ehkä yksi syy siihen, miksi osa vähäosaisista miehistä kannattaa sellaisia poliittisia puolueita, jotka ajavat vain heidän kurjistumistaan.

Valkoinen huonokuntoinen työväenluokkainen mies voi äänestää rajua oikeistopolitiikkaa tekevää äärioikeistopuoluetta, koska se lupaa jonkinlaista etua vielä alisteisempiin ryhmiin kuten maahanmuuttajamiehiin tai naisiin.

On kuitenkin keskeistä ymmärtää, että vaikka hegemonista maskuliinisuutta ylläpidetään rankaisemalla miehiä, jotka eivät toteuta sen vaatimuksia, niin keskeisempi tapa ylläpitää maskuliinisuuden kulloisiakin ihanteita on suostuttelu.

Tässä tullaan takaisin siihen #NotAllMen -pointtiin. Yksi syy sille, miksi miesten on niin vaikea puuttua toisten miesten perseilyyn on se, että me osin tiedostamattomasti hännystelemme hegemonisen maskuliinisuuden ihanteita.

Toisten miesten harjoittamaan seksismiin, homo- tai transmisiaan puuttuminen on toimimista hegemoniaa vastaan ja se aina asettaa meidät jonkinlaiseen vaaraan:

Myötäilemällä hegemoniaa vältät ongelmat ja saat etuja, mutta vastahankaan asettumisesta voi koitua ongelmia.

Lopuksi voisi lisätä, että vaikka hegemonisen maskuliinisuuden myötäily auttaa pääsemään piireihin, tuo clouttia ja voi mahdollistaa parempipalkkaisen ammatin, niin tällä on myös todella kova hinta miehille.

Hegemonisen maskuliinisuuden ihanteet ja sen luoma hierarkkinen kilpailullinen tilanne miesten välillä kaventaa olennaisesti miesten tapoja olla mies.

On keskeistä ymmärtää, että tietynlaiset tavat olla mies ei ole ongelma, vaan niiden väliset hierarkiat sekä valta-asetelma suhteessa naisiin ja alisteisessa asemassa oleviin miehiin.

Siksi asiaa ei ratkaista hyökkäämällä tiettyjä maskuliinisuuksia vastaan, vaan hyökkäämällä seksismiä, transmisiaa, rasismia ja homofobiaa vastaan sekä purkamalla ja vastustamalla eri maskuliinisuuksien välille rakennettuja hierarkioita.

Samalla hegemonisen maskuliinisuuden käsite kuitenkin mahdollistaa hienosyisemmän ongelmien käsittelyn.

Sen sijaan, että puhuttaisiin esim. monessa tilanteessa aika abstraktilta ja vaikeasti määriteltävästä patriarkaatista, voidaan hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen kautta puhua valtasuhteista, jotka mahdollistavat tietyssä paikassa tietynlaisen patriarkaatin olemassaolon.

Pidän myös hyvänä ajatusleikkinä pohtia sitä, että minkälainen maskuliinisuus tämän päivän Suomessa on kaikista tavoiteltavinta. Kuka edustaa parhaiten hegemonista maskuliinisuutta eli niitä vaatimuksia joita tämän päivän miehiltä odotetaan.

Tätä voi miettiä esim. suomalaisten julkisuuden henkilöiden kautta. Sauli Niinistö on varmasti monelle miehen mitta, mutta toisaalta jos voidaan katsoa miten Halla-Ahoon liitetään julkisessa keskustelussa maskuliinisiksi miellettyjä määreitä kuten rationaalisuus, älykkyys jne.

Cheek edusti aikanaan jonkinlaista fantasiaa menestyneenä julkisuuden miehenä olemisesta, joka magneetin veti kaiken huomion itseensä magneetin lailla samalla kun räppäsi mallimimmeistä laastareinaan yms.

Toisaalta Sanna Marinin ympärillä käytävä julkinen keskustelu saattaa paljastaa paljonkin siitä, minkälaisia maskuliinisuuksia tämän päivän suomessa arvotetaan korkeampaan asemaan kuin muita.

Oikeistotwitterin hegemonisesta maskuliinisuutta voinee analysoida tekemällä tilaston twitterin biossa mainituista maskuliinisuuden määreistä sekä siitä kuinka monella on profiilikuvassa magahattu, pepesammakko ja tai roomalainen marmorikopio kreikkalaisesta patsaasta.

Mutta niin. Ehdotukseni miehille on keskustella siitä, minkälaisia vaatimuksia meille miehille asetetaan miehenä olemisesta ja toisaalta minkälainen miehenä oleminen ei ole hyväksyttävää.

Samoin kysyisin, että minkälaisia maskuliinisuuden hierarkioita on tunnistettavissa? Minkälaiset maskuliinisuudet asetetaan etusijalle ja minkälaiset maskuliinisuudet puolestaan painetaan alas?

Näihin kysymyksiin vastaaminen ei välttämättä aina tuota sellaisia vastauksia, joita haluaisi kohdata. Kysymys on hegemoniasta ja hegemonia osaa olla luonteeltaan salakavalaa.

Esimerkiksi luokka on usein tekijä, joka saattaa uida huomaamatta maskuliinisuuksien joukkoon ja tällaiselle keskiluokkaiselle henkilölle kuin minä tämä on tärkeä asia miettiä.

Painetaanko esim. tietynlaisia työväenluokkaisia maskuliinisuuden muotoja tai niiden karikatyyrejä alas koska ne toimivat kätevänä negaationa, jonka kautta voidaan tuottaa keskiluokkaista hegemonista maskuliinisuutta?

Aktivismin viitekehyksessä voidaan kysyä, että arvostetaanko ja palkitaanko sen piirissä tietynlaista kovuutta ja suorityskykyä?

Tämä on kuitenkin hegemonisen maskuliinisuuden teoriassa itseä miellyttävä tekijä. Se mahdollistaa asioiden hyvin kontekstisidonnaisen tarkastelun. Vaatimukset oikeanlaisesta maskuliinisuudesta ovat hyvin erilaisia Vihreiden ja Perussuomalaisten kannattajakunnissa.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että jos näiden maskuliinisuuksien ihanteiden kautta rakennetaan hierarkkista järjestelmää siitä, minkälaista on olla oikea mies, ja painetaan toisenlaisia maskuliinisuuksia marginaaliin, ne ovat jossain määrin molemmat ongelmallisia.

Esim. Perussuomalaisten keskustelusta välittyy hyvin perinteisest maskuliinisuuden arvot, jossa "neitimäisyys", homoseksuaalisuus ja ei-valkoisuus ovat usein halveksunnan kohteina.

Tällaisessa liberaalimmassa keskiluokkaisessa piirissä saattaa keskusteluun kuitenkin helposti uida stereotypiä kaljamahaisesta työväenluokkaisesta huonosti kouluttautuneesta miehestä, mikä toimii esimerkkinä siitä, minkälainen menestystä haluava mies ei saa olla.

Mutta palatakseni vielä #notallmen-näkökulmaan, niin hegemoninen maskuliinisuus on yksi taustalla vaikuttava tekijä, jonka takia miehet koetaan uhkana. Käänteisesti ajateltuna se on ideologinen järjestelmä joka ylläpitää miesten ylivaltaa.

On toki hyvä, että seksuaalisesta väkivallasta on tullut paheksuttavampaa, kuin mitä se on historiallisesti monesti ollut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että seksuaalista häirintää ei esiintyisi. Jos et usko, kuuntele naisia ja heidän kokemuksiaan.

Tällainen hierarkkinen hännystelyjärjestelmä, jossa miehet kilpailevat keskenään ja jossa ylös pääsee painamalla kyynärpäätaktiikalla toisia alas, luo oivat edellytykset tilanteelle, jossa seksuaalisen väkivallan tuomitsemista joutuu pohtimaan suhteessa siihen, mitä siitä seuraa.

On helppoa tuomita alisteisessa asemassa olevien miesten harjoittamaa seksuaalinen väkivalta, koska se ei millään tavalla haasta hegemonista maskuliinisuutta. Se voi monesti olla jopa suotavaa.

Sen sijaan korkeammalla tasolla tapahtuva seksuaalinen väkivalta on absurdin vaikea tuomita ja sille löytyy aina puolustelijoita.

Tämä voi kuulostaa kovalta väitteeltä, mutta miettikää. Yhdysvalloissa oli juuri presidenttinä tyyppi, jota syytettiin lukuisista raiskauksista, ja syytteet valui kuin vesi hanhen selästä.

Peter Nygårdin harjoittamaa raiskaamista katsottiin sormien läpi ja nyt lehdistössä on käyty varsin tervetullutta kriittistä keskustelua median roolista Peter Nygårdin raiskaustoiminnan mahdollistajana.

Tässä on myös vastikään ollut muutama suomalainen miesjulkkis, jotka on tuomittu pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja alaikäsiten seksuaalisesta ahdistelusta, mutta jotka ovat silti ns. saaneet anteeksi julkisessa keskustelussa. Tarkoitan Roope Salmista ja Aku Hirviniemeä.

Peter Nygård on saanut aika kovan ryöpytyksen nyt osakseen ja hyvä niin. Näkisin että tämän mahdollistaa se, ettei Nygård enää edusta kenellekään kovin tavoiteltavaa maskuliinisuuden mallia. Aikanaan näin ei kuitenkaan ollut.

Myös esim. Veijo Baltzar on tuomittu julkisessa keskustelussa ankarasti ja se on toki aivan okein.

Sen sijaan Roope Salminen ja Aku Hirviniemi selvisivät säikähdyksellä ja ovat päässeet jatkamaan uraansa ikään kuin pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja alaikäisten tyttöjen seksuaalinen ahdistelu olisi vain painettu villaisella.

Mitä haen näiden tuomioiden esiin nostamisella? Ehkä sitä, että nämä vähän puhuvat sen puolesta, että yleisesti paheksuttavaa seksuaalista väkivaltaa katsotaan toisten henkilöiden kohdalla sormien lävitse ja tämä lie osa sitä kulttuuria, joka ylläpitää seksuaalista ahdistelua.

Aku Hirviniemi on hyvä esimerkki sellaisesta kansankunnan hyvästä hauskasta tyypistä, joka on niin hyvässä asemassa, että voi ahdistella 36-vuotiaana seksuaalisesti alaikäisiä tyttöjä ja silti pääsee jatkamaan näyttelijänuraa.

Tätä vasten voi miettiä sitä, että missä määrin me katsotaan vastaavaa toimintaa sormien läpi meidän omissa sosiaalisissa piireissä tai jätetään syystä tai toisesta puuttumatta siihen, jos henkilö on muuten suosittu tai jotain.

Sanotaan vielä, että musta tämä voi konkreettisessa elämässä osoittautua ajoittain hyvin hankalaksi kysymykseksi enkä tosiaan itse koe, että osaisin toimia näissä tilanteissa aina oikein.

Mutta nyt tämä ketju on muuttunut sellaiseksi sivupolkujen sekamelskaksi, että lienee hyvä pistää stoppi tälle ja jatkaa uudessa ketjussa jos tulee vielä jotain mieleen.

Toivottavasti tämä sekava ränttäys sisälsi jollekin edes jotain ajateltavaa.