Vaikka #persut ovat rasistinen, äärioikeistolainen ja vahvasti fasismiin kallellaan oleva puolue, syy perussuomalaisten kannatusnousulle ei löydy siitä, että yhä useampaa suomalaista kiinnostaisi fasistinen ja äärioikeistolainen ideologia.
Sitra julkaisi eilen tulevaisuusbarometrin, jossa on kartoitettu suomalaisten näkemyksiä siitä minkälainen on hyvä tulevaisuus ja kuinka he kokevat pystyvänsä vaikuttamaan siihen.
Perussuomalaiset erottuvat kyselyssä, eikä ihme. Tarkastellaan hieman asiaa.
Yhteenveto tulevaisuusbarometrin tuloksista löytyy täältä kiinnostuneille.
Hyvä tulevaisuus on suomalaisten mielestä tasa-arvoinen ja turvallinen. Tulevaisuus kiinnostaa lähes kaikkia, mutta tulevaisuususko riippuu vahvasti toimeentulosta sekä koulutustasosta.
Puoluekohtaisesti kyselyssä tule kuitenkin hajontaa ja kun katsotaan keitä tulevaisuus eniten pelottaa, nousee esille kaksi puoluetta. #Perussuomalaiset (vastaajista 21% pelkää tulevaisuutta) sekä #Vasemmistoliitto (vastaajista 20% pelkää tulevaisuutta).
Ero perussuomalaisten ja vasemmistoliiton kannattajien vastauksissa syntyy ensinnäkin suhtautumisessa ympäristöön ja talouteen. Perussuomalaiset eivät näe ympäristöä tai ilmastonmuutoksen hillitsemistä tärkeänä eivätkä koe tarvetta talousjärjestelmän uudistamiselle.
Perussuomalaiset erottuvat myös suhtautumisessa ns. megatrendeihin, kuten ekologinen jälleenrakennus, väestökehitys jne. Perussuomalaisten äänestäjistä suuri osa koki, että alla esitetyt megatrendikuvaukset vastaavat melko tai erittäin huonosti omaa näkemystä.
Huomion arvoista on, että myös äänestämättä jättävien kannat vastasivat keskimäärin perussuomalaisten vastauksia suhteessa megatrendeihin.
Perussuomalaisten vastaukset korostuvat myös kysyttäessä asuinkunnan ja Suomen tulevaisuuden näkymiä. Perussuomalaisten kannattajista 35% näkee asuinkuntansa tulevaisuuden nykyhetkeä huonompana ja 52% näkee Suomen tulevaisuuden nykyhetkeä huonompana.
No, mitä tästä voidaan sanoa?
#Perussuomalaiset ovat keskimääräistä pessimistisempiä suhteessa tulevaisuudennäkymiin, haluavat keskimääräistä vähemmän muutosta eivätkä jaa valtaväestön näkemystä tulevaisuuden megatrendeistä.
Nostaisin keskeiseksi teemaksi pelon.
Tulevaisuus pelottaa perussuomalaisia, mutta sen sijaan että nämä henkilöt näkisivät itsensä toimijoina rakentamassa parempaa tulevaisuutta, he ovat enemmänkin halvaantuneet tulevaisuuden edessä.
Perussuomalaisten kannattajia pelottaa muutos tai ajatus siitä, että maailma muuttuu ja että heidän tulisi olla aktiivisia toimijoita tässä muutoksessa.
Sen sijaan että he ylittäisivät pelkonsa, he turvautuvat pakenemiseen.
#Perussuomalaiset pakenevat puolueen luomaan fantasiaan muuttumattomasta maailmasta, jossa kaikki säilyy ennallaan tai korkeintaan palaa taaksepäin, ja jossa muuttuva maailma lakkaa muuttumasta kunhan siltä sulkee silmänsä.
#Perussuomalaiset puolueena ruokkii tätä maailmankuvaa tehokkaasti. Sen sijaan että ihmisten pitäisi tarkastella faktoja ja sopeutua, perussuomalaiset esittää että ihmisten sijaan faktojen pitää sopeutua.
#Perussuomalaiset esittävät, että ihminen voi itse valita faktansa ja faktojen oikeellisuus päätetään voimalla, ei dialogilla tai faktantarkastuksella.
Perussuomalaisen kannattajan näkökulmasta ilmaston ei tarvitse lämmetä, väestön ei tarvitse ikääntyä tai muuttua monimuotoisemmaksi, talousjärjestelmän ei tarvitse muuttua, korona voidaan torjua vain päättämällä, että se torjutaan tai jopa päättämällä, ettei koronaa ole jne.
Tämä antaa perussuomalaisten kannattajille strategisen eron. Kutsun sitä Äitimaamessu-ilmiöksi aikaisemmin järjestettyjen äitimaamessujen mukaan. Se oli tapahtuma, johon kokoontuivat kaikki käärmeöljykauppiaat enkelihoitajista auranlukijoihin.
Keskeinen yhdistävä tekijä oli, että kukaan ei kyseenalaistanut toistensa maailmankuvaa. Pikemminkin ohjenuora oli, että "hyväksy sinä minun sekava maailmankuvani niin minä hyväksyn sinun sekavan maailmankuvasi."
Samasta syystä perussuomalaisten kentällä on korkea resilienssi ideologiseen ja maailmankuvalliseen hajanaisuuteen. Voit uskoa periaatteessa mihin tahansa, kunhan vain annat muiden puolueen kannattajien uskoa mihin tahansa.
Ongelma meille muille on, että mitä epävakaammaksi ja kriisiytyneemmäksi ympäröivä maailma muuttaa, sitä useampi ihminen haluaa paeta vastuutaan tässä maailmassa ja valita turvallisen denialismin.
Ja silloin he ovat valmiita hyväksymään puolueen ydintoimijoiden fasistisen politiikan, vaikka se vahingoittaisi heitä itseään - saavathan he vastapainoksi vakuuttelun siitä, että kaikki on hyvin, kaikki säilyy ennallaan eikä mitään tarvitse tehdä.
Lisäksi kannattajien ei tarvitse kokea olevansa fasistisen politiikan kannattajia. Voivathan he vapaasti valita faktat ja todeta, että eivät he ole fasisteja, vaan kaikki muut ovat fasisteja.
No onko tälle tehtävissä mitään? Lyhyellä tähtäimellä ei paljoakaan, mutta pidemmässä juoksussa kyllä.
Tarvitaan yhteiskunnallista toimintaa, joka lisää tavallisten ihmisten toimijuutta suhteessa omaan elinympäristöönsä tulevaisuuteen.
Tarvitaan konkreettisia utopioita, esimerkkejä paikoista jossa ihmisillä on valtaa vaikuttaa omiin asioihinsa ja jossa valta ei ole keskittynyt vain Elon Muskin tai Jeff Bezosin kaltaisille satukirjamiljardööreille.
Tarvitaan vapautta joka ei ole riippuvaista varallisuudesta tai joka ei ole vain vapautta kieltäytyä kaikesta ja passivoitua. Tarvitaan kaikkien saavutettavissa olevaa vapautta joka perustuu varallisuuden sijaan yhteisöllisyyteen ja resurssien tehokkaaseen jakamiseen.
Tarvitaan konkreettisia tiloja, joissa kohdata ihmisiä ja tehdä asioita yhdessä omista lähtökohdista. Tarvitaan omia medioita, joissa on mahdollista saada äänensä kuuluviin ja jotka eivät ole riippuvaisia teknojäteistä tai ammattijournalistien portinvarijuudesta.
Tarvitaan asuinlähiöitä, jonne ihmiset muuttavat toistensa naapureiksi tekemään asioita yhdessä, eikä pakoon sosiaalisia kontakteja.
Asuinlähiöitä, joissa on yhteisiä tiloja, yhteisiä työkaluja ja yhteistä maata.
Tarvitaan aloitteita jotka uudelleenmäärittävät kaupunkitilaa ja periferiaa.
Kaupunkitilaa, jossa valta on sen käyttäjillä, eikä vartijoilla, kameroilla, poliisilla ja mainosfirmoilla.
Periferiaa joka määrittyy elinvoimaisuuden ja resilienssin, ei autiuden ja etäisyyden kautta
Tässä jotain maanantai-ajatuksia, mitä tuo sitran raportti herätti. Jos tykkäsit ketjusta, niin sitä saa mielellään myös kommentoida tai jakaa.
E. unohdin palata tähän, mutta nähdäkseni tämä kertoo siitä, että tällä hetkellä äänestämättömien parissa on enemmän potentiaalia siirtyä #persut:jen kannattajiksi kuin muuhun suuntaan.
• • •
Missing some Tweet in this thread? You can try to
force a refresh
Keskustelu #väestönvaihtoteoria:sta ja sen yhteydestä #terrorismi:in on Halla-Aholle äärimmäisen hankala. Paljon hankalampi kuin mitä hän antaa ymmärtää.
Kerron tässä ketjussa miksi väestönvaihtoteoria on vanhan Gates of Vienna -fasistin keskeisin ideologinen käsite.
Halla-Aho edustaa äärioikeistossa sitä koulukuntaa, joka ymmärsi roturasismin tulleen tiensä päähän vuosituhannen vaihteessa. Puhumalla eri roduista ja vetoamalla niiden eroihin ei ollut mahdollista saavuttaa yleistä suosiota, päinvastoin se johti marginalisaatioon.
Tässä ilmapiirissä osa äärioikeistosta siirtyi kannattamaan kulttuurirasismia. Ajatus oli, että jos roduista ei voi puhua, puhutaan kulttuureista.
..mitä se on ja miksi jokaisen miehen kannattaisi tutustua hegemonisen maskuliinisuuden teoriaan?
Seuraa pitkähkö ketju jossa koitan vääntää rautalangasta #NotAllMen -porukalle, miksi positio on ongelmallinen.
Ja koitan tehdä sen rakentavasti.
Hegemoninen maskuliinisuus on sosiologi Raewyn Connellin kehittämä teoria.
Idea on, että miehistä ja maskuliinisuuksista ei tosiaan voida puhua yhtenä muuttumattomana joukkona, koska miehet eri aikoina ja eri paikoissa toimivat eri tavoin.
Sen sijaan että puhuttaisiin miehistä yhtenä ryhmänä, asiaa voidaan käsitteellistää puhumalla hegemonisesta maskuliinisuudesta.
Se tarkoittaa kussakin kulttuurisessa piirissä arvostetuinta tapaa olla mies, ja sitä harjoittavilla miehillä on ylivalta naisiin ja muihin miehiin.
Seksuaalista ahdistelua ja miesten taholta koettua väkivallan uhkaa käsittelevässä keskustelussa on ainakin briteissä puhuttu siitä, että pitäisikö keskustelu käsitteellistää uudestaan niin, että miesten toimijuus olisi siinä keskiössä.
Äkkiseltään näkisin, että tämä olisi hyvä idea.
Ajatusta on puollettu sillä, että se siirtäisi keskustelun painopistettä seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän pääasiallisiin toteuttajiin kohteiden sijaan.
Nykyisellään keskustelu nousee aika ajoin pinnalle, esim. aikaisemmin #metoo -keskustelu ja nyt #SarahEverad:in järkyttävä murha.
Vaikka nämä keskustelut ovat tietenkin olleet tärkeitä, niin miehet ovat kuitenkin jääneet pitkälti keskustelun ulkopuolelle.
Perussuomalaisten kouluihin kohdistuva disinformaatiokampanja jatkuu. Nyt vuorossa puolueen puheenjohtaja, joka ei aikaisemmin tällä viikolla halunnut asiaa kommentoida.
Ketju aiheesta: Mitä Jussi Halla-Aho haluaa sanoa tällä viestillä?
Kyse on tietenkin osaltaan äärioikeiston perinteisestä mielipidevaikuttamisesta: vaalit varastettiin, juutalaiset kontrolloivat taloutta, media on vihervasemmiston vallassa, korona on huijausta, koulut ovat aivopesulaitoksia.
Mutta taustalla on myös toinen vaarallisempi pyrkimys
Jussin toinen tarkoitus on politisoida ja kyseenalaistaa opetussuunnitelman sisältö.
Opetussuunnitelma sisältää paljon kohtia, joiden tarkoituksena on painottaa empatiakykyjen kehittämistä ja ohjata aktiivisen, vastuullisen ja ympäristöä kunnioittavan kansalaisuuden suuntaan.
#MurrayBookchin:in syntymästä tulee tänään täyteen sata vuotta.
Radikaali vallankumousteoreetikko riitautui elämänsä aikana vähän kaikkien kanssa, ja oli sikäli täydellinen twitterpersoonan ruumillistuma ennen twitteriä.
ROARMagazine julkaisi artikkelin, jossa iso liuta tieteentekijöitä, vallankumouksellisia, tutkijoita ja aktivisteja ovat kirjoittaneet kukin pienen tekstin Bookchinista. Suosittelen lukemaan!
Otan tuosta alusta pari pointtia, jotka Bookchinin tytär Debbie Bookchin mainitsee:
Bookchin oli aikaansa edelle esimerkiksi ilmasto- ja ympäristökysymyksissä pitäessään ilmastonmuutosta keskeisenä uhkana ihmiskunnan selviämiselle jo 1960 luvulla. Ajatus joka silloin sai osakseen lähinnä naureskelua.