Thread by @jmkorhonen

Äskeinen keskustelu talouskasvusta paljasti taas muutaman asian.

1. Tämä on loputon keskustelu. Ihan tarkalleen samat argumentit on esitetty jo 1950-luvun lopulla, puolesta ja vastaan.

2. Silloinkin ekonomistit ja muut "eteenpäin rynnistäjät" olivat varmoja, että talouskasvu korjaa kyllä talouskasvun aiheuttamat ongelmat mutta ihan vielä siihen ei ole varaa.

Ainoa ero on se, että 50 v on kulunut ja ongelmat ovat kasautuneet.

3. Eteenpäin rynnistäjien ehkä keskeisin sokea piste on siinä, että he eivät oikein halua ajatella vahinkojen absoluuttisia määriä (suhteellisesti ottaen monet asiathan ovat parantuneet) eivätkä eksponentiaalisen kasvun implikaatioita.

4. Toisaalta talouskasvun kriitikot eivät ole vielä oikein onnistuneet viestimään mitä talouskasvun kritiikki oikeastaan tarkoittaa. Se kun on ennen kaikkea sen kritiikkiä, että talouden kasvu asetetaan implisiittisesti tai jopa eksplisiittisesti politiikan prioriteetiksi.

5. Jos nyt asettaisimme esimerkiksi tiukat, tieteellisesti perustellut planetaariset ja paikalliset rajat ympäristön kulutukselle, ennen pitkää näilläkin rajoitteilla todennäköisesti syntyisi talouskasvua, ja se olisi ihan OK.

6. Mutta paljastavaa on, etten muista yhdenkään ihmisen olevan yhtä aikaa sitä mieltä, että a) talouskasvu voi jatkua vaikka kuinka kauan, ja b) varsinaisesti kannattavan näitä tiukkoja rajoja. Vaikka selvä implikaatio väitteestä a) on että b) olisi ongelmaton.

7. Tämä, ympäristöhistorian opiskeluni ja ns. yleinen elämänkokemukseni kertovat minulle, että talouskasvun asettaminen ykkösprioriteetiksi tahtoo aina johtaa siihen, että muut prioriteetit, kuten planeettamme elinkelpoisuuden säilyttäminen, tuppaavat jäämään enintään kakkosiksi.

8. Koska jos talouskasvu asetetaan prioriteetiksi #1, kuten oikeisto kautta linjan on näissä vaaleissa näemmä tekemässä, niin sitten niitä tiukkoja rajoja ei tulla saamaan aikaan, koska niiden yrittäminen sattuisi talouskasvuun. Tämä on semmoinen oppi minkä opin väikkäristäni.

9. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi minkään ympäristötavoitteen saavuttaminen yhtä aikaa talouskasvun priorisoimisen kanssa tulee. Koska nuo rajat kiristyvät koko ajan kun vetkuttelemme.

Jos olisimme aloittaneet v. 1990, olisimme selvinneet melko vähällä.

10. Tästä syystä oikeiston voitto politiikassa käytännössä varmistaa, että ympäristötoimet tulevat jäämään enintään puolinaisiksi, vaikka juhlapuheita, hyvää tahtoa ja kaimykkäsiä olisi mitenkä paljon. Jos kasvu on prioriteetti #1, niin kasvua satuttavia toimia ei tehdä.

11. Ja, toistan vielä, mitä enemmän vetkuttelemme, sitä enemmän tarvittavat toimet sattuva talouskasvuun. Win-win-toimia voi olla siellä täällä satunnaisesti, mutta isossa mitassa menetimme mahdollisuuden selättää ympäristöongelmat pelkillä win-win toimilla todnäk jo 80-luvulla.

12. Talouskasvun kriitikot, ainakin ne enemmän asiaa ajattelemaan ehtineet, eivät siis vastusta kasvua sinänsä, vaan sitä, että sen tavoittelu ja priorisointi jyrää alleen esimerkiksi tulevaisuutemme. Esimerkiksi @TimoJarvensivu voinee tämän vahvistaa.

13. Talouskasvukritiikin taustalla on myös tajunta siitä, että kestämätön kasvu ei voi olla kestävää. Logiikka EI siis mene, kuten monet näköjään luulevat, että

Talouskasvu seis -> then a miracle occurs -> maailma pelastuu.

Tämä on väärä luulo.

14. Talouskasvukritiikin logiikka on enemmänkin seuraavanlaista:

Ympäristörajoitteet tekevät ennen pitkää talouskasvusta mahdotonta, ja reaalinen vaurauden kasvu on todnäk jo pysähtynyt länsimaissa -> kysymys on siitä, miten hoidamme tilanteen ja todennäköisen elintason laskun.

15. Eli kysymys ei ole siitä,miten saada talouskasvu seis - se tulee kyllä pysähtymään ennemmin tai myöhemmin- vaan siitä, haluammeko jälkeläistemme elävän maailmassa, jossa tuo stoppi tulee satasta seinään ajamalla. Vai haluaisimmeko kenties hiljentää edes vähän ennen törmäystä?

16. Lopuksi. Yleisesti ottaen, eteenpäin rynnistäjät ovat edelleen samaa ihmisryhmää kuin 1950-luvulla, eli pääasiassa etuoikeutettuja, numeroiden kautta maailmaa hahmottamaan tottuneita miehiä. Tämä näemmä sokeuttaa tehokkaasti sille, mitä tilastojen taakse voi jäädä.

17. Tästä ajattelusta on muuten aivan erinomainen kritiikki esitetty jo niinkin varhain kuin 1973, E.F.Schumacherin kuuluisassa kirjassa Small is Beautiful, ja monta kertaa sen jälkeen.

18. (Kirjan osuudet atomienergiasta kannattaa lukea sitä tietoa vasten että Schumacher teki elämäntyönsä hiiliteollisuudessa, mutta muut osuudet ovat paikoitellen erinomaisen tarkkanäköisiä, ja atomienergiankin kritiikissä on tiettyjä kohdalleen osuvia havaintoja.)

19. Erittäin lyhyesti ja armottomasti tiivistäen, talouskasvun kritiikki on yrittänyt huomauttaa, että talouden eli rahatalouden kasvu ja teollistuminen ovat syrjäyttäneet ja tehneet mahdottomaksi monia ihmisille kenties lajityypillisempiä olemisen muotoja.

20. Ja kun nuo lajityypillisemmät olemisen muodot, kuten vaikka pienimuotoinen maanviljely tai käsityöläisyys - ammatit, joissa ihmisen kykyjä pääsee käyttämään täysimääräisemmin kuin esim. useimmissa toimistotöissä - ovat mahdottomia, talouskasvusta ei seuraakaan pelkkää onnea.

21. Erityisesti näinä aikoina, kun ympäristön rajat alkavat ihan oikeasti tulla vastaan, olisi syytä miettiä aika vakavasti tätä talousjärjestystämme uudelleen. Tehokkuus ei ole yksinomaan hyvä asia, jos se meinaa ihmisten suurempaa alistamista koneen osiksi ihmisenä olon sijaan.

22. Tätä voi tietysti olla hankala nähdä sieltä eteenpäin rynnistäjien istuimilta, koska lähes aina ne eteenpäin rynnistäjät ovat tämän talousjärjestyksen voittajia: heillä on turvattu asema, mielenkiintoisia töitä, niin paljon rahaa että välillä voi vaikka askarrella.

23. Mutta hinnan näiden pyramiidin huippujen elämästä maksavat Maapallon muut eliöt ja ihmiskunnan köyhät. Heidän elinmahdollisuutensa alistetaan pyramidin jatkuvalle korottamiselle, eikä 14-tuntisia päiviä kiinalaisissa tehtaissa raatavien elämä enää ole oikein ihmisen elämää.

LISÄYS 24. Kannattaa muuten huomata, että eteenpäin rynnistäjät eivät syystä tai toisesta näe jatkuvassa kasvussa sen systeemistä ongelmaa. Tämä näkyy siinä, että nyt kasvun puolustajat keskittyvät ilmastonmuutokseen ja päästöihin.

25. Olen ollut jo vuosia sitä mieltä, että on teoriassa mahdollista, joskin vuosi vuodelta epätodennäköisempää, että ilmastonmuutos "ratkaistaan" (jollain "ratkaisun" määritelmällä) ilman, että nykyistä sosioekonomista järjestelmää joudutaan suuremmin muuttamaan.

26. Mutta vaikka näin kävisi, olisimme väistäneet vasta ensimmäisen seinän jonka eksponentiaalinen kasvu heittää eteemme. Jos kasvatamme taloutta edelleen, eli kiihdytämme nopeuttamme, uusia seiniä eli planetaarisia rajoja tulee eteen kiihtyvällä nopeudella.

27. Tähän mennessä potentiaalisia planetaarisia rajoja on tunnistettu 9 kpl (Rockstrom et al. 2009) ja useampi niistä on huolestuttavan lähellä. Lisääkin voi löytyä.

Eli kysymys on siitä, uskooko, että onnistumme väistämään kaikki seinät vaikka nopeutta olisi miten paljon.